4. Ja kuitenkin niin unhottaa
Tään sanan moni täällä,
Vaikk' ei sen vertaa viisautta
Maan löydy kaiken päällä;
Ei tuskassa, ei vaivassa
Tääll' ole turvaa muusta.
Kuin yksin siitä sanasta,
Kuin lähtee Herran suusta.
5. Jos pääset siihen satamaan,
Kun maailman myrsky pauhaa
Ja turvaa muust' ei olekaan,
Sä siinä löydät rauhan;
Saat tuntea sen olevan
Sun turvas tukevimman,
Pelastuksesi ainoan
Ja suojas suloisimman.
6. Kuin vesilintu lahdella
Käy alle veden pinnan.
Ja huuhdottuaan sulkansa
Taas nostaa puhtaan rinnan,
Niin puhdistuupi sieluki
Sanassa kirkkahassa;
Siin' on se, niinkuin liikkuisi
Olossaan oikeassa.
7. Siis kiitetty, o laupeas,
Sun nimes olkoon aivan,
Kun olet meille sanallas
Tien osoittanut taivaan!
Ken nyt on köyhä, rikas ken,
Sun sanas saatuamme?
Se nyt on oma jokaisen,
Tää kallis tavaramme!
11. Hautauskellot
1. Kappeli ol' kalliolla.
Katsoi laakson tyynehen,
Vuoren alla vainiolla
Paimen lauloi, riemuten.
2. Surkealta kellot kaikui,
Ruumisvirret vaikeaan;
Riemulaulunsa lakastui
Paimenelta kuullessaan.
3. Siellä hautahan ne saapi
Riemulapset laaksosen.
Paimen! paimen! sieltä kerran
Kellot soimat sullenkin!
12. Minun äitini.
1. Nyt umpeen vaipui se kirkas silmä,
Se sydän lempeä nyt on kylmä!
Jo äidin peittivät nurmen alle,
Jost' ei se vastaa valittajalle!