5. Leiki, pikku tyttönen,
Nukkies kanss' somien,
Naura, näytä valkohampaas,
Juokse kilpaa kanssa lampaas!
Kohta kehrätä sä saat,
Jättää toimet riemukkaat.
6. Lapsuus, aikaas ihanaa,
Juoksussaan niin nopeaa,
Riemuasi viatonta,
Mennyttä jo vuotta monta,
Muistan vanhuudessakin
Ilo-, surukyynelin.
7. Eriskummainen kantele.
Ne varsin valehtelevat,
Tuiki tyhjeä panevat,
Jotka soittoa sanovat,
Arvelevat kanteletta
Väinämöisen veistämäksi,
Jumalan kuvoamaksi,
Hauin suuren hartioista,
veen koiran koukkuluista;
Soitto on suruista tehty,
Murehista muovaeltu:
Koppa päivistä kovista,
Emäpuu ikipoloista,
Kielet kiusoista kerätty,
Naulat muista vastuksista.
Sentä ei soita kanteleni,
Ei ilotse ensinkänä,
Soitto ei soita suosioksi,
Laske ei laatuista iloa,
Kun on huolista kuvattu,
Murehista muovaeltu.
8. Korpi kurjalla kotina.
Kotihinsa muut menevät,
Majoillensa matkaavat,
Kurjall' ei ole kotia,
Katalalla kartanoa;
Korpi kurjalla kotina,
Salo sauna vaivaisella.
Moni on päivä päätön päivä,
Usiampi einehetön:
Ilta ainaki tulevi,
Yö etehen ennättävi,
Moni tuikkavi tulonen,
vilkuttavi valkiainen.
Ei ole turvoa tulesta,
valkiaisesta varoa,
Turvoa tuhoistakana,
vaivaistakana varoa.
Tuikkaen tuli palavi,
vilkutellen valkiainen,
Eessä lapsen armottoman,
Kohalla kovaosaisen.
Noin tunsi tulen isäntä,
virkkoi valkian pitäjä,
Tuvallinen tuumoavi,
Ja sanovi saunallinen:
"Pois turvaton tuvasta,
Armoton katoksen alta!
Tuulen vieä turvatonta,
Ahavaisen armotonta.
varatonta vastarannan."
9. Suomen maalle.
1. Suomenkin maan
Aurinko lämmin on noussut:
Jää on jo virtana juossut
Suomenkin maan!
2. Kaunosen maan
vuoret ja metsiköt suuret
vaattehet kantavat uudet.
Kaunonen maa!
3. Onnemme maa!
Ei vapauttakaan puutu;
Rakkaus, riemu ei muutu
Onnemme maass'.