11. Suomalaisten arvo.
1. Arvon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa, vaikk' ei riennä riemuksemme Leipä miesten maatessa; Laiho kasvaa kyntäjälle Arvo työnsä täyttäjälle. (La-la la la la la la la.)
2. Suomen poika puolestansa
Tunnetaan jo jaloksi,
Korvet kylmät voimallansa
Perkailee hän pelloksi;
Hän on rakas, rauhallinen,
Mies sodassa miehuullinen.
3. Opin teillä oppineita
Suomessa on suuria,
Väinämöisen kanteleita
Täällä tehdään uusia,
valistus on viritetty,
Järki hyvä herätetty.
4. Suomen tytön poskipäihin
Luopi veri kukkaiset,
Hall' ei pysty harmaa näihin,
Näit' ei pane pakkaiset.
Luonnossa on lempeyttä,
Sydämessä siveyttä.
12. Pohjolainen.
1. Iltaruskon loistamalla
Nuorukaisen istuvan
Kaukaisella lounasmaalla
Mieli juohtuu Pohjolaan.
2. Laakso kaunis on, ja siellä
visertävät lintuset;
Hän se huokaa: „ah, jos vielä
Maani saisin entiset.
3. Suomessa ei viinapuita
Lehteviä katsella,
viikunoita eikä muita
Hedelmiä kohdata.
4. Mutta kuuset sorjat, roimat,
Vuoret jylhät suosittaa
Sydäntäni; luonnon voimat
Todistavat miehuutta.