1. Ken sulle Suomen kansanen
Toi tuen, turvan, vapauden?
Ken toivon tuotti tuoksumaan
Povehen Suomen surevaan?
2. Hän Henrik Gabriel Porthan
Sun johti itses tuntemaan!
Hän silmäs saattoi näkemään,
Hän onnes tähden koittamaan!
3. Ken syömmes saattoi sykkimään
Edestä kielen, isänmaan?
Ken armon näille antamaan,
Ken omakses ne tuntemaan?
4. Hän Henrik Gabriel Porthan
Kohotti maasi kunniaan!
Hän syömmes saattoi sykkimään
Edestä kielen, isänmaan!
Hän Henrik Gabriel Porthan
Lahjoitti sulle Suomenmaan!
15.* Pohjolan valkeneminen.
1. Pohjolan pitk' oli yö!
Kauvan ol' synkkä. Suomeni, kulkus.
Pimeydessä riemuton polkus,
Vaikea vaiva ja raskas työ.
Pitk' oli Pohjolan yö!
2. Vaan ei yö valoton!
Tähtyet tuikki välkähytellen;
Otavanais, Sua teill' opastellen.
Loisteli säihkyen sammumaton
Lempi Juslenion.
3. Vaan jopa Pohjolaan
Aurinko aamun riens' rusotellen;
Valkeni, loistollaan herätellen
Kalevan urhot kaikk' unestaan,
Nerosi, oi Porthan!
4. Pitk' oli Pohjolan yö!
Vaan pimeää kesäpäivä jo poistaa,
Sätehin sammumattomin loistaa.
Pohjolan, kun kesähetkens lyö,
Päivänä paistaa yö!
16.* Maamme.