18. Suomenkieli.
1. Kosken kuohun kaltaisena,
Keveänä vaahtoisena
Nouskoon laulu ihana!
Soikoon aina saloissamme
Kieli kaunis kodissamme
Raikkahana puhtaana!
2. Kieli onkin meillä oiva.
Raikas, syvä, hellänsoiva —
Suomenkieli suloinen!
Jossa asuu Isäin henki,
Joss' on turva lapsienki
Vastaan myrskytuulien.
3. Sitä Äiti lauleskeli,
Kun hän meitä tuuditteli
Pienoisina kehdossa. —
Siitä huokuu hongistomme,
Sanelevat saaristomme,
Laulaa linnut lehdoissa.
4. Tämän meille rakkaan kielen,
Sanastomme kotilieden
Säilyttivät Isämme,
Vuosisatain kuluessa,
Ruotsin kielen vallitessa
Onnen ohjat Suomemme.
5. Suomen kieli, Suomen kansa
Säilyttänyt muistossansa
Ompi aarteet muinaiset;
Nykyajan ihmisille
Sankartyönsä näkyville
Asettaneet lukuiset.
6. Siispä on se meille kallis,
Siispä tunnoissamme tarvis
Suomenkieltä suosimaan,
Sille suomaan oikeutta,
Sille luomaan ihanuutta,
Sille kaikki uhraamaan?
7. Kosken kuohun kaltaisena,
Keveänä — kaunoisena
Soikoon kieli synnyinmaan!
Rientäköön se nopeasti
Pyrinnöilleen mahtavasti
Uutta alaa voittamaan!
19. Omat on virret oppimani.
1. Ei ole seppä sen parempi
Eikä tarkempi takoja,
Jos syntyi sysikeolla,
Kasvoi hiilikankahalla.
En ole opissa ollut,
Käynyt mailla mahtavien,
Samonnut Lapin saloja,
Souellut Viron vesiä;
Omat on virret oppimani,
Omat saamani sanaset,
Tiepuolista tempomani,
Risukoista riipomani,
Pajukoista poimimani,
Vesoista vetelemäni,
Kanarvoista katkomani,
Päästä heinän hieromani.
Kun olin piennä
Lassa karjan kaitsijana,
Metisillä mättähillä,
Kultaisilla kunnahilla,
Kirjavaisilla kivillä,
Paistavilla paateroilla;
Tuuli toi sata sanoa,
Tuhat ilma tuuvitteli,
Virret aaltona ajeli,
Laulut läikkyi lainehina.
Ne minä kerälle käärin,
Sykkyrälle syylättelin,
Panin aitan parven päähän,
Kukkarohon kultaisehen,
Rasiahan rautaisehen,
Vaskisehen vakkasehen.