11. "Nyt mä pidän majaa
Pitkin katon rajaa,
Enkä niinkään ole turvatta.
Vasten Luojan mieltä
Räystähältä sieltä
Eipä varpuistakaan murhata."
29. Joki.
1. Kas, lähde virtaa vuoresta,
Luo silmäns taivahille,
Ja lemmenkukat partaalla
Suloa lausuu sille.
Se on niin kirkas, loistava,
Se kuvaelee taivasta.
2. Se puroks' sitte muuttuvi,
Mi kirkas ompi vielä,
Vaan kun se vesi juoksevi,
Se himmentyypi tiellä;
Se kukkasia suutelee
Ja riemuisena rientelee.
3. Vaan kun se rientää kauemmas
Se paisuu suuremmaksi,
Se tanssii, ollen riemukas,
Ja muuttuu raivosaksi,
Se aallot kiehuu, pauhaavi,
Niin että metsä kaikuvi.
4. Vaan kun on aikans ryskänuyt.
Niin hiljaiseksi jääpi;
Sen pinta on nyt tyyntynyt,
Se mereen häviääpi.
Näin joki syntyy, kuolevi,
Niin elämämme virtaavi.
30. Iltatähti.
1. Jo päiv' on mennyt maillehen.
Nyt silmäileppäs taivaallen
Ja katso kuinka tähdet paistaa!
Mit' on nuo tähdet, lapsi? Vastaa!
— Luojan silmät!
2. Niin! Kaunis vertaus se on,
Mut ilta-tähden verraton
Tuo valo onkin suoma toisen.
Mi sille antaa paisteen moisen?
— Luojan kauneus.
3. Näin oikein. Mutta tiedäthän,
Ett' ompi kiertotähti hän.
Sen kiertoa ken hallitseepi?
Mi voima sitä vallitseepi?
— Luojan tahto.