1. Ihminen, miks kerskaelet,
Tomu, tuhka olet vaan!
Syntisenä vaeltelet,
Synniss' synnyit maailmaan;
Herran armoa et kysy,
Joka yksin ijät' pysyy.
2. Ruumistasi koristelet,
Hempeästi hyväilet,
Katoovaista kaunistelet,
Lahoovaista laittelet;
Maksaakos niin suurta vaivaa?
Madothan sen kaiken kaivaa!
3. Parempi jos sielus möisi
Saada armon pukimen,
Synnin saastasi' että oisi
Puhdas, kirkas, valkoinen.
Ikuisekshan se on luotu;
Pyri iloon, jok' on suotu!
4. Mut se huoli sulta puuttuu,
Ruumistasi hoidat vaan;
Palvelija herraks muuttuu,
Lihan nostat kunniaan;
Valta tulis sielullesi,
Sä sen annat ruumiillesi.
5. Sielusi on Kristukselle
Kovat tuskat tuottanut;
Autuuden hän syntiselle
Verellään on ostanut;
Se sun aina tulee muistaa.
Turhuus mielestäsi poistaa!
6. Ylpeydell' ilkeällä
Kauvan kiusaat Herraa sä;
Katso Jesusta, kuin hällä
Nöyr' ol' aina mielensä!
Opi samaan nöyryytehen,
Se on alku autuutehen.
5.* Vielä on sijaa.
1. Viel' on sijaa! Karitsan luota nuo
Harppujen soinnut kutsun sulle tuo:
Sijaa, sijaa! Käy sisään joutuisaan!
2. Aurinko nyt jo vaipuu vuorten taa;
Varjotkin kasvaa, yö se kiiruhtaa:
Sijaa, sijaa! Käy sisään joutuisaan!
3. Hääsalihin nyt juhlaan matkataan;
Käy sisällen, ol' ylkäs vieras vaan:
Sijaa, sijaa! Käy sisään joutuisaan!