Heit' itke, jotka vietiin virtain taa, joilt' templi ryöstettiin, jäi uneks maa; sä itke, — Juudan harppu rikki on, kodissa Herran asuu uskoton!
Miss', Israil, pesset jalkas vertyneen?
Oi, milloin taas saa laulus säveleen?
Ja milloin, Siion, riemuvirtes soi
ja taivaansoinnuin rinnat haltioi?
Väsynyt kansa, jota miero vie, oi, minne häädyt, missä päättyy tie? On pesä kyyhkyll', luola ketullai, sai kansat maan, — mut Israil haudan sai!
4.
TAA JORDANIN.
Taa Jordanin käy kameel' erämaan, ja Herjaa Siionilla palvellaan, Baal-pappi lukee Siinain luona lait, — myös siell' on — siellä, Herra? — äänes vait:
Miss' sormin kivitaulut piirtelit! miss' itse kansalles sa ilmenit! pilvestä puhuit, liekkein-vyössä pää, näet kenkään ei sua verhotonna nää!
Oi, leimuna jo loistos julki luo! kädestä voittajan lyö peitsi tuo! — Kuin kauan maas on jäävä sortohon, kuin kauan Herra, templis tyhjä on!
5.