Kai Hafiz seurassa suurin on uljasten laulajain: mä meressä viinin ja lemmen olen helmenpyytäjä vain.
Suleima! aarteen ma löysin, — vaikk' alkaja vain lien varmaan, — se on mielesi herttainen hyvyys, sun sulojes helmi, sa armaan'!
5.
BOSPORI! SUN LAINEES HUOKAA.
Bospori! sun lainees säikkyin
huokaa, milloin päivä väikkyin
vaipuu helmaas kosteaan!
Mut kuu se katsein vienoin
nousee, luoden varjot tienoin
valoon valmupunervaan.
Valmu-unelmiin jo untuin,
laine tuutiutuu tuntuin
vienoon värisoinnelmaan!
Oi, Suleima! tunnen riemun,
joka luokses pois nyt vie mun
helmaas vaiti vaipumaan:
kaipuun, joka hehkuin palaa,
kaihon, joka nousta halaa
riemuun yhä suurempaan, —
ihmeenlaisen suonten kuumeen,
untenmailman valmuhuumeen, —
tule laineen tunnelmaan!
6.
TUSKAIN YÖKSI OLI LUOTU —
Tuskain yöksi oli luotu yö, kun kahden oltiin juotu riemut, joita malja suo, — ja sa kalpenit ja kuiskit: Pois! He vie mun pashan luo!