/Thomas Moore/, syntyään irlantilainen, 1779—1852, runoili englannin kielellä. On kirjoittanut suuren joukon sointuvia lyyrillisiä runoja, usein aikaisempiin sävelmiin. Runokokoelman »Iriläisiä säveliä» kautta Thomas Moore on Irlannin kansallisrunoilija. — Itämainen, romanttinen runoteos »Laila Rookh» on erityisesti mainittava.

Englantilainen /Lord Byron/, »maailmankaihon» runoilija, persoonallisen vapauden soturi, joka intohimoisesti taistelee valtiollista ja yhteiskunnallista sortoa sekä uskonnollis-siveellisiä ennakkoluuloja vastaan, syntyi Lontoossa 1788 ja kuoli 1824 Kreikassa, jonka vapautussotaan hän innokkaasti oli ottanut osaa. Voimakas lyyrikko, säkenöivä runollisissa kertomuksissaan, joiden aihe useinkin on Kreikasta ja Levantista; huomattava myöskin näytelmänkirjoittajana. Lord Byronin pääteos on keskeneräiseksi jäänyt runoelma »Don Juan», jossa runoilija eepoksen kehyksessä tuo ilmi maailmankaihonsa, epäilyksensä, totuudenhalunsa, ihmisvihansa ja ihmisrakkautensa. Runollisista kertomuksista mainittakoot »Childe Harold», »Giauri», »Merirosvo», »Abydoksen morsian», »Lara», »Chillonin vanki», »Mazeppa» ja »Etelämeren saari». Draamoista parhaat ovat »Kain», »Manfred» ja »Sardanapalos». — Runokokoelma »Heprealaisia säveliä» kirjoitettiin sanoiksi juutalaisten ikivanhoihin sävelmiin.

*Kreikalle 1819*. »*Onnen-saaret*», kreikkalaisten Hesperidein saaret Atlantin valtameressä, nähtävästi Kanarian saariryhmä. — *Pyrrhiche-tanssi*, muinais-kreikkalainen asetanssi. — Tarun mukaan foiniikkialainen *Kadmos* opetti kreikkalaisille kirjainkirjoituksen. — *Anakreon* runoili Samos saaren kuninkaan, Polykrateen hovissa. — *Miltiades* oli aikaisemmin ollut Traakian Kersoneson yksinvaltiaana. — Peloponneson kuninkaat lukeutuivat polveutuviksi *Herakleesta*. — *Sunionin niemi*, Attikan eteläpäässä.

/Edgar Allan Poe./ Amerikkalainen runoilija, 1811—1849. Etevä novellinkirjoittaja, etupäässä sielun yönpuoleisten ilmiöiden terävä valaisija. Myös nykyajan salapoliisikirjallisuuden luoja. Runoja Poe on kirjoittanut ainoastaan pienen vihkon, jolla kuitenkin on suuri arvo.

/Pierre-Jean Béranger./ Ranskan lyriikalle luonteenomaisen pikkulaulun (chansonin) suuri runoilija, 1770—1857. Näissä lauluissa on aito ranskalainen, kansanomainen sävy, pilaa ja hilpeyttä, mutta sen ohella myöskin vapauden hehkua ja sotaista innostusta.

*Pääskyset*. Kerrotaan, että eräät ranskalaiset soturit Maurein vankeudessa olivat salaa vartioiltaan laulelleet viimeistä säkeistöä.

*Yvetot'n kuningas* kirjoitettiin 1813. Runo oli alkujaan pilallinen leikki, — Napoleon I:sen tullipolitiikan johdosta kirjoitettu. Myöhemmin runoilija näkyy sitä lievästi muutelleen. Varmaa on, että kansa sovellutti runon Ludvig XVIII:teen ja Bourbonilaisiin yleensä, ja nyt se ivalauluna sai tavattoman suuren valtiollisen merkityksen.

/Mikael Vörösmarty./ Unkarin tunnustettu kansallisrunoilija, 1800—1855. Etevä runouden kaikilla aloilla. Eepos »Zalanin pako» vapaamielisine kansallisine aatteineen; romanttiset runolliset kertomukset »Tammikunnas», »Tenholaakso» ja »Erlau» y. m. Draamat »Kuningas Salomo», »Kuningas Sigismund». »Aarteenkaivajat», »Uhri», »Hunyadi», »Arpadin herääminen». — *Julistus* on Unkarin kansallishymni.

/Mihail Jurjevitsh Lermontov/, »Venäjän Byron», 1814—1841. Romanttisia
runollisia kertomuksia, joiden aihe on Kaukaasiasta, »Mtsiri»,
»Ismail-Bey», »Pyhiinvaeltaja Abrek», »Daimoni» y. m. Novellisikermä
»Aikamme urho». — Lennokas lyyrikko.

/Adelbert von Chamisso./ Saksan romantikkoja, 1781—1838. Syntyi Ranskassa Boncourtin läänityslinnassa, ja oli lapsena vanhempiensa kanssa lähtenyt suurta vallankumousta pakoon. Omisti uudessa isänmaassaan saksan kielen täydellisesti. Runolahjoiltaan lyyrikko. Runollinen kertomus »Salas y Gomez» ja saturomaani »Peter Schlemihl».