Anna. Mauno, — vie minut mukanasi! Vie minut pois täältä, kauas, kauas pois. Tee se, nyt heti, tällä hetkellä aivan. Elä viivyttele, lähdetään pian, pian ennenkuin he palaavat tuolta niemeltä.
Mauno. Mitä on tuo puhe?
Anna (tointuen). Ooh niin, olenko järkeni menettänyt, vai paha henkikö minua yhä syvemmälle vajottaa?
Mauno. Pilkkaako sinä minusta teet, vai —?
Anna. Niin, tietysti, etkö sitä kohta ymmärtänyt. Olen niin leikkisellä tuulella. Todeksiko sen otit?
Mauno. Ei, niin hullu en kumminkaan ollut, vaikka typeryydessäni olen toivonut sinun kylmässä sydämmessäsi löytäväni pienen pientä hellemmän tunteen oiretta. Nyt viimmeinkin huomaan sen turhaksi. Jos sinulla sydäntä on lainkaan, on se kovempi kuin kivi tuossa. Ja nyt jätän sinun rauhaan. Jää hyvästi — ainiaaksi! (menee kiivaasti vasempaan).
Anna (vaipuu kivelle). Hän on poissa — poissa! Mennyt on nuoruus, elämä, toivo, rakkaus. Mennyt on kaikki, kaikki!
(Esirippu alas).
Kolmannen näytöksen sisällys lyhykäisesti kerrottuna:
Elli, joka palaa kaupungista maitoa myymästä, tuo kotia sen ilosanoman, että hän on nähnyt Eeron eräässä kadunkulmassa, vaan ei saanut käsiinsä. Tätä ei uskota todeksi, kun Anna sanoo Maunon itse tunnustaneen hänelle rikoksensa. Maunon tuovat Olli ja muut köytettynä pihalle, jossa häntä vaaditaan tunnustamaan rikostansa. Annakin on vielä siinä luulossa, että Mauno on Eeron murhannut, vaan kuitenkin koettaa hän Maunoa puollustaa ja tunnustaa rakastavansa häntä. Mauno ei tunnusta murhaa, vaan huomaa samassa erehdyksensä; hän oli näet luullut Annan tarkottaneen edellisen yön rajua elämää, syyttäissään Maunoa rikoksesta, eikä Eeron murhaa, josta Mauno ei ollut kuullut mitään. Eero tuleekin samassa itse kotia kaupungista. Kaikki ovat hyvin kummissaan ja Olli vihoissaan, kun nyt oli luullut voivansa syrjäyttää Maunon tieltänsä ja itse päästä Annan suosioon. Eero oli kaupungissa saanut Ojalan testamentin käsiinsä Matilta, joka ei ollutkaan sitä hävittänyt, koska Olli muka oli maksanut hänelle liian pienen palkkion. Eeron lakin, jonka Sanna sanoi koskessa nähneensä ja jota pidettiin varmana Eeron murhan todistuksena, oli tuuli Eerolta koskeen vienyt, kun hän Matin kanssa sillan yli ajoi. Lopuksi saavat Eero ja Elli toisensa, ja samoin Mauno ja Anna.