9, Loitsurunoja.
1. Loitsijan perustussanat.
Armoa minä anelen,
Huojennusta huokaelen,
Ylähältä taivahasta,
Luota Luojan kaikkivallan,
Mistä armot annetahan,
Huojennusta hoivatahan,
Ovet armon auki käyvät,
Turvat tuttavat tulevat.
Herra hoivan heittäköhön,
Avun tuokohon Jumala,
Minun silmin nähtyäni,
Mielin arvaeltuani,
Suin sulin puheltuani,
Hengin huokaeltuani,
Käsin päälle käytyäni,
Sormin suoriteltuani!
Saakohon minun sanani
Läpi luun, läpi jäsenen,
Läpi lämminten lihojen,
Läpi suonten soljuvien,
Iho'on imento raukan,
Emon tuoman ruumihisen!
2. Manaus koskeen.
Mene tuonne, kunne käsken,
Keskelle tulisen kosken,
Vuoksen koskehen kovahan,
Imatrahan ilkeähän,
Kahen kallion lomahan.
Kinahmehen kauheahan,
Jost' et pääse päivinäsi.
Selviä sinä ikänä.
Ilman luojan päästämättä,
Kaikkivallan katsomatta!
Jospa tuolta päätä nostat,
Tahi kuonoa kohotat,
Ukko pääsi särkenevi
Neuloilla teräsnenillä,
Äimillä äkähisillä,
Rakehilla rautaisilla.
3. Hammastautia vastaan.
Poijes, lukki, leukaluista,
Haihu, häkki, hampahista,
Ilkeä, ijenlihoista,
Puremasta, järsimästä,
Hammasta hajottamasta,
Leukaluuta luistamasta,
Pääkamua kaivamasta;
Heitä tuonne hernehesi,
Tuonne paiskoa papusi,
Suen kiljuvan kitahan,
Leveihin leukaluihin.
Paholaisen parran alle,
Tuonen hau'in hampahisin.
4. Käärmeen puremaa vastaan.
Sinä vanha maan matonen,
Maan rikka, manalan rikka,
Pihan rikka, pellon rikka,
Rikka kaiken ristikansan,
Alla aitojen asuja,
Lahokannon kaivelija,
Kulon kultaisen alainen,
Pinon pitkän vierehinen,
Pettäjä iän-ikuinen,
Petit meitä ennen muita,
Petitpä esi-isämme,
Valehtelit vanhempamme,
Petit Luojan kaikkivallan,
Itse julkisen Jumalan:
Lupa sulle annettihin,
Lupa kulkea kulossa,
Mateloita maan sisässä,
Vaan ei annettu lupoa
Ruveta rumille töille,
Käyä töille törkeille.
Ethän kulkenut kulossa,
Mateloinut maan sisässä,
Kun rikoit ihon imeisen,
Turmelit emosen tuoman!