Siitä asti tepastellut
Olen mieron tietä ain'…
Jopa sulle kertoellut
Olen, metsä, muistelmain.
Hopsis, jalat, joutukaa jo!
Muuten yövyn korpehen.
Varjot synkät lankeaa jo,
Tuolla päivä laskeiksen." —
Yhä kiitää, vaan ei vielä
Ihmis-asuntoa näy.
Metsän haamut poikaa tiellä
Uhkaa, mustaks' yö jo käy.
Kylmä yltyy. Tähtein valo
Syttyy taivahalla jo,
Leimuelee pohjanpalo,
Huokaa synkkä hongisto.
Kohta aamun koittehessa
Öinen jylhyys häviää —
Vaan, ken tuolla kinoksessa
Kalvenneena lepäjää?
Pieni mierolainen siellä
Lepoon vaipui viimmeiseen,
Jäätyneenä kiiltää vielä
Kyynel silmän murtuneen.
Uno von Schrowe.
5. Savonlinnan ihmeet.
Olipa kummallinen seutu tuo rajalinnan paikka erämaiden liepeessä.
Näin kertoo Olaus Magnus, Upsalan entinen arkkipiispa, joka on lähtenyt Opinpuhdistusta pakoon eteläisille maille ja siellä julkaisee kuvallisen maantieteensä Ruotsin valtakunnasta, sen kansoista ja luonnon-ilmiöistä.