Jop' on laulu laskettuna,
Loppu lookisti rakettu,
Somahammilla sanoilla.
[1] Juurus on se kaikkein likimmäinen Kestikiivari Oulusta Paltamoon päin, yksi penikulma kaupungista. Juuruksesta kuljetaan talvella Ouluun sekä jokia, että maantietä myöden. Jokia myöden tullaan sisälle kaupunkiin linna-tullin kautta, joka myös toisella nimellä kutsutaan mylly-tulliksi; haukkuvat ne sitä muutamat myöskin kura-tulliksi. Siinä linna-tullisa edes seisot yksi syökäri Norforssi nimeltä, joka jo on kuollut, kauvan aikaa tulli-herran viran. Ne kyläkunnat, Juuruksen ja Oulun välillä, jotka juuri joen partahalla molemmin puolin jokia ovat, kutsutaan yhdellä yhteisellä nimellä Oulun suuksi. Ne matkamiehet taas, jotka Juuruksesta maantietä myöden kaupunkiin kulkevat, tulevat kangas-tullin kautta sisälle, josa Rytsi tulli-herrana oli. Syy, minkätähe Simpermanni esteli matkamiehiä jokia myöden Juuruksesta Ouluun kulkemaan, oli yksi tästä kulusta silloin ulostullut Maanherran kielto.
Sinä 24 päivänä Kesäkuuta 1791.
Vaikka nälkä nähtävästi,
Suuri surkeus ruasta,
Aivan kovin ahdistaapi
Paljo ihmis parkaisia;
Vaikka tauti tarttuvainen,
Kauheasti kaateleva,
Tänä vuonna on temunnut,
Pitkältä liki pitänyt;
Vaikka talvi tasamatoin,
Tulo tukala keväinen,
Tahto tallit puhdistella,
Laasta laattiat ladoissa,
Että karja kaikellainen,
Että elävät usiat,
Rupeisit ruan hädäsä,
Puolen vihon puutoksesa,
Äkeästi ääntämähän,
Inumahan ilkiästi;
Aika kuitenni kulunut,
Nyt on siihen siirtynnynnä,
Että kesä on käsissä,
Mainihtava Mehtumaari,
Päivä julkea Juhanin,
Ihmis paroille iloisin.
Joska jouduttas sanoman,
Tämä tuottas tultuansa,
Että kesä kelvollinen,
Olis hyvin onnellinen,
Joka jouduttas eloa,
Kaikellaista kasvattelis,
Että terveys terästys,
Pysyis rauha ratkomata.
Se on säännösä Jumalan,
Tahdosa Taivahan Herran.
Hän on ajan alkanunna,
Vuodet, päivät perustanut,
Hän on vaka vallihtia,
Yksinäns ylöspitäjä.
Anna siis armos Jumala!
Luoja suuri luotuitten,
Ajat vielä virkistyä,
Kostua koko hyväksi;
Anna armos avarasti,
Laskeua laupeudes,
Kansan ylitse katalan,
Mailmasa matavaisen!
Herra jonka joutununna,
Nyt on oiva nimi-päivä,
Sulle toivotus totinen,
Altihiksi annetahan:
Onni sua ohjatkohon,
Sekä hyvin seuratkohon,
Kaikissa kahtottavissa,
Asioisasi alati!
Papin virka painavainen,
Kai raskas kannettava,
Yli-paimenen parahan,
Armon ja avun ohesa,
Keviäksi kääntyköhön,
Hupaiseksi huojetkohon!
Ikä illalle kulunut,
Harmajaksi haalistunut,
Uuden aamun alkakohon,
Onnellisimman olennon,
Autuitten asumisa,
Taivahan Ilo-Talosa!
Henric Ackrenius.
Tämän toivotuksen sai entinen Kirkkoherra Pyhäjoesa Tohtori Johan
Westzynthius.
Idensalmen Kirkko Herran
Herr Mag. Joh. Laguksen ja korkiasti kunnioitettavan Neitsyn Benedicta
Lovisa Kraftmannin iloisisa hääpidoisa Borgosa.
Lyra lauloi lystin vuoksi,
Koska mieli sinne juoksi,
Tämän nöyrän naima-virren: