Ei oo löylyn löytämistä,
Lämpösen läpiämistä,
Läpi kuuman kurki-hirren,
Läpi kiukahan kivistä,
Läpi saunan sammalista.
Itse Vanha Väinämöinen,
On saanu senkin sanoman
Omaltakin Isältänsä:
"Laki on lahnan suomuksista,
Kiuka on meren kivistä,
Ovi-seinä Osman luusta
Peri-seinä peuran luusta."
Lapselle.
(Sotkamosta.)
Ei täyvy tätä tytärtä
Likasille listehille,
Pahoille reki-pajuille;
Viellä tälle tyttärelle
Kaunis kaukoa tuleepi,
Verevä veen takoa,
Musta kulma muilta mailta,
Juokseepi Ori punanen,
Kirja korja kiiättääpi.
Runo.
(Sotkamosta.)
Olin minä piennä paimenessa,
Lassa lammasten ajossa,
Yhty yrkä karjahani; —
Hako tiellä poikki puolin; —
Yrkä istu tyvemmäksi,
Minä lapsi latvemmaksi
Yrältä kyselemään:
"Kävitkös minun kotini,
"Vaellitko Vainiani?
Mikä merkki minun kotona?" —
Kataikko kaivo-tiellä,
Tuomikko tuvan perässä,
Pihlaikko pirtin päällä,
Kulta kaivo koan eessä,
Kulta kansi kaivon päällä."
Maata pannessa.
(Kalajoesta.)
Jesus kilpi, Maaria miekka!
Terve maa, terve manner,
Terve manteren haltia,
Terve tälle tervehtäjälle! — — —
Maata pannen maan luvalla,
Maan luvalla, puun luvalla,
Kaiken kartanon luvalla.