"He ovat jo vuosia takaperin kuolleet; mutta tuota tapausta en voi koskaan unhottaa. Tuntuu, nähkääs, siltä, kuin tuo kivi istuisi minun sisässäni — minun omassa-tunnossani."
21. Pääskyselle.
1. Oi pääsky, lintu pienoinen,
sä riemurinta kaunoinen!
Jo taasen riensit Pohjolaan,
jo taasen löysit meidän maan.
2. Oi, tuttu mulle vanhastaan!
Sun ääntäs taas mä kuulla saan;
noh, terve, terve tultuas,
ystäväni armias!
3. Sä kaunokieli, kultasuu!
oi, kuinka laulus luonnistuu,
kun lennät ilmass' liehuten
ja riemuvirttä veisaten.
4. Min vuoksi, pääsky, Pohjolaan
sä riennät? Oi sä riennät vaan
sen kauneutta katsomaan,
sen ihanuutt' imehtimään.
5. Sen saaret, salmet, laaksolot,
sen kuusikot, sen koivikot,
sen kukkaset koreudessaan, —
et löynne, pääsky, vertojaan!
6. Sen taivas ehtookullassaan,
sen aamurusko loistossaan,
ne toi sun, pääsky, Pohjolaan,
ne sai sun tänne saapumaan.
7. Sun Pohjolassa, herttainen,
on rakastella rauhainen;
sun tääll' on lysti ollakses
ja armas aikaellakses.