Totuuden, runon kotimaa,
Maa tuhatjärvinen,
Elomme sulta suojan saa,
Sä toivojen ja muistoin maa,
Ain' ollos, onnen vaihdellen,
Sä vapaa, riemuinen.
Sun kukoistukses kuorestaan
Kerrankin puhkeaa;
Viel' lempemme saa nousemaan
Sun toivos, rienaus loistossaan,
Ja kerran laulus, synnyinmaa,
Korkeemman kaiun saa.
Runeberg. — Kiljander, Tuokko y.m.
8. Ruhtinaalle.
Eläköön armias
Rakkahin ruhtinas
Suomenkin maan:
Täälläkin toimea,
Tapoja, taitoa,
Parempaa oloa
Kartuttamaan!
Pahojen pelvoksi,
Oikeuden ohjaksi
Eläköön hän:
Korvenkin kodassa
Kullenkin omansa,
Orvollen osansa
Säilyttämään!
Karttaa suo, Jumala
Kavalain juonia
Kansan ja maan.
Hänestä hoivamme,
Turvamme, toivomme,
Armahin apumme
Ain' olkahan!
Franzén. A. Oksanen.