Muistakkos muinen kun marjassa käytiin,
Ahosilla istuttiin ja leikkiä lyötiin?
Päivä se paisti, ja pienet kukat loisti;
Kukatkin ne ketosilla iloamme toisti.
Linnut ne laulelivat metsien päällä;
Meistä he lauloivat siellä ja täällä.
Ei ole ajat enää, niinkun olit ennen,
Entiset ajat ovat olleet ja menneet.
Entinen oma kulta ei enää hoida;
Niin se mun heitti kun pienen linnun-pojan.
Toivoni raukesi, meni juuri tyhjään,
Ei ole mulla nyt ilo-päivää yhtään.
Enkä mä itselleni näin luullu käyvän;
Ikäväni kestää nyt kuolema-päivään.
Olen niinkun kyyhkynen vierahalla maalla,
Lentävä lintunen taivahan alla.
Olen niinkuin oksalla varpunen pieni,
En tiedä kuhun otan matkan ja tieni.
Nuoruus-ikä rientää ja aikani kulkee;
Jopa noista vaivoista väsymyskin tulee.