("Bossin" puolelta innokkaita merkkejä ja eleitä. Jurgiksen puolelta mahtavia päänpudistuksia.)
"Lapioitteko sisälmyksiä?"
"En ymmärrä." (Enemmän päänpudistuksia.)
"Zarnos. Pagaiksztis. Szluota!" (Samallaisia merkkejä ja eleitä.)
"Kyllä!"
"Näettekö oven? Durys?" (Viittaus.)
"Kyllä!"
"Huomenna, kello seitsemältä aamulla! Ymmärrättekö? Rytoj!
Prieszpietys! Septyni!"
"Dekui, tomistai!" (Kiitos, herra!)
Siinä kaikki. Jurgis lähti pois, ja ennätettyään tuskin pariakymmentäkään askeletta paikalta hän menestyksensä huumaamana kiljasi kimakasti ja lähti juoksemaan. Nyt hän jo oli saanut toimen — toimen, josta heruisi varoja! Hän pikemminkin lensi kuin juoksi, ja saavuttuaan kotiportille syöksyi hän sisään kuin myrskytuuli muitten vuokralaisten harmiksi, jotka juuri yön työtä tehtyään olivat laskeuneet levolle toivossa saada maata koko päivän.