"Sinä — —", yritti Jurgis jälleen puhua. "Mitä sinä täältä oikeastaan tahdot?"
"Minäkö!" kivahti poika kiivastuneena. "Minähän asun täällä!"
"Asutko sinä täällä?" läähätti Jurgis. Hän kävi kalmankalpeaksi kasvoiltaan ja hänen täytyi puristautua vielä kiinteämmin kaidepuuhun. "Sinä asut täällä, sanot sinä! Mutta missä sitte on minun perheeni?"
Poika näytti ilmeisesti ällistyvän. "Teidän perheenne?" hän toisti.
Jurgis syöksyi poikaa vastaan.
"Niin juuri!" huusi hän. "Tämä on minun taloni!"
"Menettekö siitä tiehenne!" huudahti poika vuorostaan ja avasi nopeasti ulko-oven, huutaen sisään: "Hoi äiti! Täällä on muuan mies, joka sanoo tätä taloa omakseen."
Suurikasvuinen irlantilaisnainen ilmestyi ovelle ja kysyi: "Mitä nyt?
Mikä on hätänä?"
Jurgis kääntyi hänen puoleensa.
"Missä on minun perheeni?" karjui hän. "Minä jätin heidät kaikki tänne!
Tämä on minun kotini! Mitä teillä on tekemistä minun talossani?"