Se katse, jonka ylivalvoja loi puhujaan vastaukseksi hänen kysymykseensä, osoitti hänen varsin hyvin tietävän, mitä laki asiasta sääti. Hal hyväksyi katseen vastaukseksi ja jatkoi: »Miesten muodostama komitea on valinnut minut toimimaan heidän punnitustarkastajanaan, ja tämä komitea on asianmukaisesti antanut tiedon yhtiölle. Minä otaksun niinmuodoin olevani punnitustarkastaja, mr Cartwright, ja ajattelen käydä ilman muuta toimeeni.»
Odottamatta ylivalvojan vastausta hän astui ovesta, ja kumppanit tulivat hänen jäljessään hiukan hämmästyneinä.
11.
Edellisenä iltana pidetyssä kokouksessa oli päätetty levittää punnitustarkastajaa koskevaa uutista, koska asialla oli arvoa aatteenlevittämisessä. Kolmen miehen nyt tullessa toimistosta heitä oli odottamassa joukko, joka halusi tietää, mitä oli tapahtunut. Huudeltiin kysymyksiä, ja jokainen, joka oli asian kuullut, joutui heti toisten uteliaiden piirittämäksi. Hal raivasi itselleen tien asuntoonsa, söi illallisensa ja lähti kiertämään paikasta toiseen kertoen suunnitelmasta ja selittäen, että tässä oli kysymys laillisen oikeuden vaatimisesta. Kaiken aikaa pysytteli vanha Mikko hänen toisella puolellaan ja Edström toisella; Tom Olson näet oli kiinteästi vaatinut, ettei Halia saanut jättää hetkeksikään yksin. Päällysmiehet olivat nähtävästi antaneet saman määräyksen, sillä Halin lähtiessä Reminitskin luota oli miesjoukon laidalla Jake Predovich, myymälänkirjuri, joka seurasi häntä kaikkialle, epäilemättä merkiten muistiin, kenen kanssa hän jutteli.
Neuvoteltiin, missä oli yö vietettävä. Vanha Mikko oli levoton, sillä hän otaksui urkkimisen merkitsevän sitä, että heidät aiottiin tappaa pimeän tultua. Hän kertoi kamalia juttuja sellaisista tapauksista. Voiko yhtiö helpommin asiasta selviytyä? Tarvitsi vain keksiä jokin tarina; ulkona maailmalla uskottaisiin, että he olivat saaneet surmansa humalaisina tappelussa, kenties jostakin naikkosesta kiistellessään. Tämä viimeinen seikka se varsinkin Halia huolestutti; hän ajatteli kotona olevia omaisiaan. Ei, hän ei tahtonut jäädä kylään yöksi! Toisaalta hän ei voinut lähteä alaspäinkään, sillä jos meni ulos kaivosalueen portista, voi käydä niin, etteivät päästäneet takaisin.
Hänen mieleensä johtui ajatus. Voihan lähteä ylöspäin! Kylän ylälaidassa ei ollut paaluaitaa — ei muuta kuin karuja kallioita, ei edes tietä.
»Mutta missä siellä maataan?» kysyi vanha Mikko kauhistuneena.
»Ulkona taivasalla», vastasi Hal.
»Piuha biedna! Yöilma siellä tunkeutuu luihin ja ytimiin!»
»Luuletteko päiväilman pysyvän luissanne, jos makaatte sisällä», nauroi
Hal.