»Mitä sähkösanoma sisältää?» kysyi hän.
»Kuinka sen tietäisin?» vastasi Bud.
»Mistä kaukaa se on tullut?»
»En tiedä.»
»Tuokaa se tänne», kehoitti Hal.
Toisen silmät laajenivat. Tämä ei ollutkaan pelkkää kapinaa, vaan kerrassaan kumousta! »Minä helvetin juoksupoikana sinä minua pidät?» kysyi hän.
»Eikö yhtiö toimita sähkösanomia perille?» virkkoi Hal kohteliaasti. Bud seisoi siinä kokien hillitä inhimillisiä halujansa Halin varovaisesti tarkatessa hänen eleitänsä. Mutta lähettäjät olivat varmaan antaneet tarkat määräykset, koska lähettiläs hillitsi raivonsa ja lähti pois.
Hal jäi vartiopaikalleen. Hän oli ottanut päivällisen mukaansa ja aikoi syödä sen yksin, koska hyvin ymmärsi, mitä uskaltaisi mies, joka osoittaisi myötätuntoa hänelle. Niinpä hän hämmästyikin kovin, kun Johansson, jättiläiskokoinen ruotsalainen, tuli ja istuutui hänen viereensä. Sitten saapui vielä eräs nuori meksikkolainen ja eräs kreikkalainen kaivosmies. Vallankumousliike oli leviämässä!
Hal tiesi varmasti, ettei yhtiö sallisi asiain mennä menojaan. Ja iltapuolella tuli tosiaankin vaakamestari ulos ja viittasi häntä mukaansa sisään. »Tule tänne!» Hal meni sisään.
Punnitushuone oli sangen julkinen paikka, mutta sen takaseinässä oli ovi, joka johti toimistosuojiin. »Tätä tietä», sanoi mies.