Mr Parker otti tulijan vastaan parin minuutin kuluttua. Hän oli hyvinruokittu herrasmies; hänen rehevä leukansa oli äsken ajeltu ja puuteroitu. Hänen pukunsa sopi hyvin, paidanrinnus oli hohtavan valkoinen, ja koko hänen olemuksensa puhui »hyvinvoivasta» henkilöstä. Pöydällä oli papereita, ja hän näytti syventyneen jotakin miettimään.
»Mitä haluatte?» kysyi hän sitten nopeasti katsahtaen nuoreen kaivosmieheen.
»Otaksun puhuvani Pedro Countyn yleiselle syyttäjälle?»
»Olette oikeassa.»
»Mr Parker, oletteko tullut kääntäneeksi huomiotanne Pohjois-Laakson kaivosonnettomuuden yhteydessä oleviin seikkoihin?»
»En», vastasi mr Parker. »Miksi olisinkaan?»
»Minä tulen sieltä ja voin antaa teille tietoja, jotka kenties herättävät teissä mielenkiintoa. Sataseitsemän miestä on hautautunut kaivokseen, jonka yhtiön virkailijat ovat sulkeneet, siten saattaen heidät tuhon omiksi.»
Mr Parker siirsi papereitaan ja tarkasteli vierastaan raskaiden silmäluomiensa alitse. »Mistä sen tiedätte?»
»Lähdin sieltä muutamia tunteja sitten. Kaikki kaivoksessa työskentelevät tietävät, että on niin laita.»
»Puhutteko kuulemianne?»