»Näin hänet automobiilissä. Hän on voinut lähteä Pohjois-Laaksosta tähän aikaan vain vakavissa aikeissa, sen voitte uskoa.»
»Mitä hän aikonee tehdä?»
»Sitä on mahdoton tietää. On mahdollista, että hän antaa teitä piestä; mahdollista myös, että hän kuljetuttaa teidät kaupungista ja jättää aavikolle; voipa käydä niinkin, että hän antaa vangita teidät.»
Hal mietti hetkisen. »Panettelun tähden?»
»Tai irtolaisuudesta, tai epäiltynä jonkin texasilaisen pankin ryöstäjäksi, tai syytettynä siitä, että olette murhannut isoisänne äidin Tasmaniassa. Pääasia on hänelle, että hän saa teidät lukkojen taakse, kunnes häiriö on ohi.»
»Minä en halua joutua vangituksi», sanoi Hal. »Mieluummin nousen
Western Cityn junaan.»
»Voi käydä niin, että joudutte odottamaan huomiseen asti», vastasi Keating. »Rata on joutunut epäkuntoon — tavaravaunu on suistunut raiteilta repien ne; kuluu hiukan aikaa, ennenkuin rata tulee korjatuksi.»
He pohtivat tätä uutta pulmaa puolelta ja toiselta. MacKellar ehdotti, että kutsuttaisiin puoli tusinaa tuttavia ja suojattaisiin Halia yön aikana, ja Hal oli jo suostua tähän ehdotukseen, kun Keatingin satunnainen huomautus käänsi keskustelun toiselle tolalle. »On eräs toinenkin henkilö, jonka täytyy viipyä täällä sattuneen onnettomuuden vuoksi. Kivihiilikuninkaan poika!»
»Kivihiilikuninkaan poika?» toisti Hal.
»Nuori Percy Harrigan. Hänellä on täällä erikoinen vaununsa — tai oikeastaan kokonainen juna. Ajatelkaahan — ateriavaunu, salonkivaunu ja kokonaista kaksi makuuvaunua! Eikö tekisi mielenne olla kivihiilikuninkaan poika?»