»Mitä ajatteletkaan, Edward! Tämä mies syyttää veljeäsi lainrikkojaksi!
Oletko aikaisemmin huomannut sukumme keskuudessa taipumusta rikoksiin?»
Edward kääntyi jälleen ikkunaan ja alkoi tarkastella säilykerasioita ja tuhkakasoja. Riita oli joutava ja typerä, mutta hän oli huomannut, missä mielentilassa Hal oli, ja arvasi hänen jatkavan niin kauan kuin toinen oli kyllin varomaton jotakin vastaamaan.
»Te sanotte, mr Cartwright, että olen rikkonut asetusta, joka kieltää puhumasta kaduilla. Saanko kysyä, mikä rangaistus siitä määrätään?»
»Sen näette aivan pian, kun joudutte itse rangaistusta kokemaan.»
Hal nauroi. »Sanoistanne huomaan, että rangaistuksena on kaupungista karkoittaminen. Jos ollenkaan ymmärrän lainkäyttöä, olisi minut pitänyt viedä rauhantuomarin eteen — joka hänkin sattuu olemaan yhtiön kauppa-apulainen. Sensijaan minut tuomitseekin pormestari — vai tekeekö sen yhtiön ylivalvoja? Haluan tietää, kuinka oikeastaan on laita!»
»Se tapahtuu huomaavaisuudesta —»
»Milloin olen pyytänyt teiltä huomaavaisuutta?»
»Huomaavaisuudesta veljeänne kohtaan, tarkoitan.»
»Vai niin. Asetuksienne mukaan siis pormestari — tai ylivalvoja — voi osoittaa huomaavaisuutta lainrikkojan veljelle muuttamalla rangaistuksen kaupungista-karkoittamiseksi. Osoititteko huomaavaisuutta Tommie Burkelle, kun toimititte hänen sisarensa täältä pois?»
Cartwright puristi kätensä nyrkkiin. »Nyt riittää!»