Hal ei nukkunut paljoakaan sinä yönä. Kahdeksan huonekumppanin kuorsatessa hän kuvaili mieleensä kaikkia niitä asioita, jotka saattoivat tapahtua huomenna. Muutamat niistä eivät suinkaan olleet mieluisia asioita; hän koki ajatella itseään nenä murskattuna tai ruumis tervattuna ja höyhenissä pyöritettynä. Hän muisteli nyt ryövärien käsittelemistä koskevaa teoriaansa. »Y.P.Y» oli jättiläismäinen ja kamala ryöväri, ja tässä oli epäilemättä, hyvä tilaisuus huutaa: »Ota, mitä löydät!» Hal ei kumminkaan tehnyt niin, ajattelihan vain Edströmin muurahaisia ja ihmetteli, mikä voima sai ne pysymään rivissä.
Aamun tultua hän lähti vuoristoon, missä ihminen voi vaeltaessaan uudistaa henkistä tarmoansa. Auringon painuttua vuorenharjain taakse hänkin painui alas ja tapasi Edströmin ja Sikorian yhtiön toimiston edustalla.
He tervehtivät nyökäten, ja Edström kertoi vaimonsa kuolleen sinä päivänä. Pohjois-Laaksossa ei ollut hautaustoimistoa, ja Edström oli jättänyt erään tuttavan naishenkilön asiaksi kuljettaa ruumiin Pedroon, joten hän itse oli vapaa lähtemään Cartwrightin puheille. Hal laski kätensä vanhan miehen olalle, mutta ei yrittänytkään lausua mitään osanoton sanaa: hän näki Edströmin tyytyneen onnettomuuteen ja olevan valmiina suorittamaan velvollisuuttaan.
»Tulkaa», sanoi vanha mies, ja kaikki kolme menivät toimistoon. Erään kirjurin viedessä sanaa sisempiin toimistohuoneisiin he seisoivat pari minuuttia levottomina vaihtaen jalkaa ja pyörittäen lakkia kädessään.
Vihdoin ilmaantui ovelle mr Cartwright, jonka pieni laiha hahmo ilmaisi suurta arvovaltaisuutta. »Mitä nyt?» kysyi hän.
»Jos suvaitsette», virkkoi Edström, »haluaisimme keskustella kanssanne.
Olemme päättäneet, sir, että meidän pitää saada punnitustarkastaja.»
»Mitä?» Se sana tuli kuin piiskan sivallus.
»Tahtoisimme saada punnitustarkastajan, sir.»
Syntyi hetken kestävä vaitiolo. »Tulkaa sisään tänne.» He astuivat toinen toisensa jälkeen toimiston sisähuoneeseen, ja Cartwright sulki oven.
»Mitä tämä oikeastaan merkitsee?»