Noin kello yhdentoista tienoissa alkoi taistelu täydellä todella. A.-M.-R. alkoi 155:llä, hinnan nopeasti vaihdellessa. Osakkeita myytiin noin viisi tuhatta, ja niitten hinta oli noussut 155-1/2 ja 156-1/2:een. Sitten nousi se 158:aan ja jäi siihen.
Hinta oli selvästi nyt juuri niin korkealla kuin vastustaja tahtoi sen nousevan. Ja hetken päästä lähetti van Rensselaer määräyksensä — kaksituhatta osaketta viidelle eri välittäjälle. A.-M.-R. horjui, laski 157-5/8:aan hitaasti vaihdellen. Lisättiin viisitoista tuhatta. Van Rensselaer antoi uusia määräyksiä, uusia tarjouksia tehtiin, ja hänen välittäjänsä hyväksyivät ne. Pörssihuoneustossa tunkeili mieletön joukko kirkuvia, käsillään huitovia miehiä, kokoontuneina A.-M.-R:n ilmoitustaulujen ympärillä. Kuukausiin ei oltu tällaista nähty. Epäilemättä oli jotain erinomaista tekeillä. Vielä ei ollut kenenkään huomio kiintynyt siihen seikkaan, että hinnan korottajat pyrkivät pidättämään osakkeita, ja hurjia huhuja oli liikkeellä. A.-M.-R:n osakkeet eivät koskaan olleet nousseet näin korkealle ja mahdotonta niitten oli pysyäkin sellaisessa hinnassa. Mutta ne pysyivät kuitenkin ja tarjous toisensa perästä tehtiin. Vasta puolenpäivän aikaan alkoivat ne laskea ja silloin oli rengas ostanut sataviisikymmentä tuhatta omaa osakettaan, joista van Rensselaer oli myynyt satakolmekymmentä tuhatta.
Silloin alkoivat hänen välittäjänsä tehdä tarjouksiaan. Hinnat laskivat hitaasti. Renkaan jäsenet kokoontuivat lyhyeen neuvotteluun. Selvästi valmistui vihollinen kaikkine joukkoineen vastarintaan. Vaara oli uhkaava, sillä heti kun ihmiset saivat tietää tämän olevan hyökkäyksen hintojen alentamiseksi, joutuisivat he levottomuuden valtaan. Tuskallisen jännityksen vallassa odottaisivat tuhannet kunnes yhden ainoankin prosentin eroitus saisi aikaan kauhean sekasorron ja pakottaisi vaa'an painumaan toiselle tai toiselle puolelle ja viskaisi sadointuhansin osakkeita markkinain pyörteisiin. Muutaman minuutin keskustelun jälkeen sitoutui rengas vielä ostamaan kolmesataa tuhatta osaketta.
Nyt vallitsi raivoisa kiihko markkinoilla. A.-M.-R:n osakkeet laskivat 157-1/2:een ja seisahtuivat siihen. Renkaan välittäjät kirkuivat, jotta pörssihuoneusto kaikui, mutta van Rensselaer tyynenä ja kaikkien mahdollisuuksien varalle valmiina myi niin paljon kuin he halusivat, ja joka kerta, kun he taukosivat ostamasta, alkoi hän alentaa osakkeitten hintaa. Seuraus tästä oli, että hinta horjui sinne tänne — milloin nousi, milloin laski yhden prosentin ja osakkeitten kauppa oli kiihkeämpi kuin ennen milloinkaan.
Ei ollut enään epäilystäkään, mikä tässä oli tarkoituksena. Salaliitto oli tehty yhtiön kukistamiseksi. Ja selvää oli myöskin, että salaliittolaiset kuuluivat maan mahtavimpiin. Robert van Rensselaerin omaisuus arvioittiin siihen aikaan kahdeksikymmeneksi miljoonaksi dollariksi, s.t.s. hän voi, hintojen tällään ollessa, ostaa 1,25 miljoonaa osaketta. Hän ei tiennyt, voisivatko vastustajansa mennä niin pitkälle, mutta hän istui siinä päättävänä ja piti silmällä sähkösanomakonettansa, taistelun raivotessa, ja mieletöntä kiihkoa osoittavan huudon ja rähinän noustessa kadulta hänen korviinsa.
Kolme jälellä olevaa, pitkää, väsyttävää tuntia, kului hitaasti. Iskun toisensa perästä hän tähtäsi vastustajiinsa, mutta nähtävästi tuloksetta. Hermostunut hän ei ollut, mutta otsansa synkkeni yhä enemmän ja silloin tällöin mutisi hän kirouksen. Hän oli pannut alttiiksi kaikki, mitä hänellä oli, taistelussa vihollisen tuntemattomia voimia vastaan. Jos ei hänen viimeisen määräyksensä onnistuisi niitä kukistaa, seisoisi hän itse piankin typö tyhjänä.
Ainoastaan pari minuttia oli jälellä tästä kauheasta, unohtumattomasta päivästä. Kymmenkunta hänen välittäjiään seisoi ja tarjosi kaupan osakkeita huimaavista hinnoista. Kerrankin myytiin kaksikymmentä tuhatta osaketta yht'aikaa. Hän tähtäsi viimeiset iskunsa, jotka saivat markkinat horjumaan ja ihmiset kauhusta kalpenemaan. Mutta joka kerta, kun hän teki tarjouksen, tarttuivat vastustajat siihen halukkaasti, ja A.-M.-R. ei väistynyt tuumaakaan.
Ja niin seisoi se pystyssä vieläkin, kun pörssi suljettiin, ja tämä peloittava päivä oli lopussa.
XXIV.
Robert van Rensselaer käveli edestakaisin konttoorissaan kädet selän takana. Hänellä ei ollut enään yhtään rahoja, mutta se ei häntä peloittanut. Nyt, kuten ainakin, luotti hän ikuisiin luonnonlakeihin, ja hänellä oli sitäpaitsi vielä pari valttia käsissään.