Muutamia minuutteja ystäväinsä lähdettyä, istui sankarimme taas automibiiliinsa ja ajoi täyttä vauhtia klubiin. Hän meni yksityishuoneeseensa, ja heti sen perästä tuli hänen luokseen punanenäinen, luuvalon murtama, ylhäisen näköinen herrasmies.
— Mitä hittoa sinä tällä tavalla lähetät minua hakemaan, huudahti hän heti huoneeseen päästyään.
Se oli herra Chauncey Rensselaer. Poika saattoi hänet kunnioittavasti tuoliin istumaan ja kysyi sitten:
— No, mitä sinä asemasta arvelet?
— Eihän se ollut vastaus minun kysymykseeni, murahti isä. Mutta, hyvä jumala, Robbie, minkälainen tämä päivä on ollut minulle! Sinä kai tiedät minulla olevan viisi tuhatta A.-M.-R:n osaketta? Ja nyt olen koko päivän ollut hulluksi tulemaisillani. Minä olen odottanut ja odottanut —
— Hm! sanoi Robbie hymyillen. Mitä sinä olet odottanut?
— Mutta eikös sinulla sitten ole osakkeita? huudahti isä. Etkö sinä tiedä, keitä renkaaseen kuuluu?
— Kyllä, sanoi Robbie, minä luulin niitten olleen A.-M.-R:n herroja ja
Smithin ja Sharkin.
— Ihan niin, sanoi isä, ja sinä saat olla varma siitä, että he tietävät, mitä tahtovat. Saat nähdä osakkeitten huomenna nousevan 200:aan. — Mutta onko sinulla aavistustakaan, kutka hölmöt koettavat heitä vastaan taistella?
— Ei minun tarvitse sitä aavistaa, sanoi Robbie, minä tiedän sen.