"Olette kuin iso hämähäkki, joka kutoo verkkoja pyydystelläkseen miehiä ja tuhotakseen ne. Te tuhootte sekä uhrinne että kätyrinne. Sekin miespoloinen, Petteri Gudge jonka lähetitte minun luokseni — sydämeni vuotaa verta ajatellessani häntä ja sitä, mihin te olette hänet johtanut! Surkea, vähämielinen ahneuden turmelema raukka, joka pitäisi lähettää epämuodostuneiden sielujen parantolaan, hänet te olette ottanut hoivaanne ja opettanut hänelle ulkoa luvun roistomaisuutta, jotta hän voisi lähettää joukon tosi-ihanteisia miehiä vankilaan."
Siinä oli kyllin! Petteri heitti lukemisen kesken — hän ei halua antaa tuollaiselle roskalle sitä tunnustusta, että lukisi sen. Hän huomasi että hänen täytyy taaskin kääntää huomionsa Mrs. Godd juttuun. Yksi tuollainen nainen on vaarallisempi kuin kaikki nuo seitsemäntoista "tuplajuulaista" yhteensä. Petteri kyseli ja kuuli että Guffey oli jo käynyt puhuttelemassa Nelse Ackermania tästä, Mr. Ackerman oli jo käynyt puhuttelemassa Mr. Goddia ja Mr. Godd oli puhutellut Mrs. Goddia. Myöskin "Times" puhui eräässä toimituskirjotuksessaan "bolshevismi-pesästä" Olympian vuorella, ja kaikki Mrs. Goddin ystävät olivat tulematta hänen päivällisilleen — ja näin hänelle rangaistiin solvaus, jonka hän oli tehnyt Petteri Gudgelle!
Vai "epämuodostuneiden sielujen parantolaan"! Petteri oli niin vihanen, ettei häntä ilahduttanut edes se sanoma, että lautakunta oli julistanut syytetyt syyllisiksi jo ensi äänestyksessä. Hän sanoi McGivneylle että tämä oikeusjuttu oli häntä niin hermostuttanut, että jotakin täytyy tehdä hänen hyväkseen; ja niin vietiin Petteri autolla salaiseen piilopaikkaan maaseudulla tointumaan ankarien ponnistustensa jälkeen.
Hammett lähti hänen mukaansa ja Hammett oli ensiluokan pyssymies, ja Petteri ei loitonnut hänestä koskaan; iltasin pysyi hän visusti rakennuksen toisessa kerroksessa peläten että "tuplajuulaiset" seuraavat kirjaimellisesti hänen "todistustaan", jossa hän oli sanonut että he ammuskelevat vihollisiaan pimeässä. Petteri tiesi, että he vihaavat häntä; hän luki lehdistä että tuomari oli asettanut syytetyt riviin eteensä ja antoi heille tuomion pakottaen heidät kuuntelemaan ankaraa nuhdesaarnaa, joka oli kokonaisuudessaan julaistuna "Timesissa." Laki määräsi rangaistukseksi vankilaa yhdestä neljääntoista vuoteen, ja tuomari tuomitsi kuusitoista vankeuteen neljäksitoista vuodeksi ja yhden kymmeneksi, näin lieventäen oikeutta armolla.
Sitten eräänä päivänä McGivney lähetti auton Petteriä noutamaan ja hänet vietiin Guffeyn konttoriin, jossa uusi suunnitelma selitettiin hänelle. Naapurikaupungissa Eldoradossa oli vangittu joukko "tuplajuulaisia", ja sinne haluttiin Petteriä todistajaksi. Petteri tunsi sattumalta yhden syytetyistä, ja tämän katsottiin olevan kylliksi suuren syyn hänen "todistukselleen" — latojen ja heinäsuovien polttamisesta! Eldorado kauntin piirilakimiehen virasto tulee pitämään hänestä erinomaisen huolen — tai mikä vieläkin parempi, Guffey kirjottaa hänestä ystävälleen Steve Ellmanille, joka piti huolen tuon kaupungin suurliikemiesten järjestön, Kotiliesi-yhdistyksen, urkkijatoimesta.
Petteri verukehti. Tämä oli liian kovaa ja vaarallista työtä, se saattoi miehen koko hermoston piloille, kun täytyi istua hotellissa pitkät päivät poltellen sauhukkeita ja peläten että "tuplajuulaiset" heittävät pommilla. Eikä sitä voi pitkää aikaa kestääkkään, siitä tulisi saada parempi palkka. Guffey sanoi ettei Petterin tarvinnut pelätä että työ loppuu; jos hän haluaa, voi hän kulkea vaikka koko maan halki todistamassa yhdessä ainoassa pitkässä huviretkessä, ja joka paikassa tulisi hän elämään mitä parhaiten ja sanomalehdet ylistäisivät häntä sankarina.
Mutta sittenkin Petteri verukehti. Hän oli nähnyt American City "Timesistä", kuinka arvokas todistaja hän oli ja hän uskalsi vaatia hintaansa itseltään pelottavalta Guffeyltä; eikä hän vääjännyt, vaikka Guffey olisi kuinkakin mulkoillut, ja lopuksi Guffey myöntyi. Petteri saa seitsemänkymmentä viisi dollaria viikossa ja kulut, ja sitäpaitsi takasi Guffey että tätä tointa kestää vähintäin kuusi kuukautta.
LXXVI.
Ja Petteri meni Eldoradoon ja avusti lähettämään yksitoista miestä vankilaan vaihdellen kolmesta neljääntoista vuoteen. Sitten hän meni Flaglandiin ja todisti kolmessa eri jutussa ja lisäsi seitsemän päänahkaa vyöhönsä. Tällöin hänelle selvisi myöskin että punikit eivät voineet tehdä hänelle muuta kuin näytellä hampaitaan kuin rotat loukussa. Hän tottui toimeensa, kävipä joskus iltasin lystäilemässäkin ilman vartijoita. Kun hän piilotteli maaseudulla, teki hän väliin pitkiä kävelyretkiä huolimatta tuhansista verenhimoisista punikeista, jotka olivat hänen kintereillään.
Kun Petteri oli todistamassa Flaglandissa, lennätettiin Europasta taikasana ja koko kaupunki tuli hulluksi ilosta. Jokainen, sylilapsista harmaahapsiin saakka, tuli kadulle, liehutti lippuja ja takoi tinakannuja sekä kirkui ja ulvoi voittoisata rauhaa. Kun tuli tiedoksi että sanomalehdet olivat vetäneet ihmisiä nenästä, odottivat nämä kolme päivää ja tulivat taaskin kadulle ja antoivat saman näytännön. Petteriä pelotti alussa että rauhantulo tekee lopun hänen "ammatistaan", joka oli maan pelastaminen; mutta pian hän huomasi ettei ollut syytä lainkaan sellaiseen pelkoon, sillä punikkijahti yltyi yhä.