"Ja tunnethan Biddlen, ja tiedäthän mitä hän teki, eikö niin?"
"Ti-iedän."
"Ja haluat kertoa kaiken, minkä tiedät, haluatko?"
"Ky-ky-kyllä kerron. Kerron mitä vain haluat —"
"Kerrot kaiken, mitä tiedät, eikö niin?"
"Kyllä, herra."
"Ja pysytkö sen kannalla? Etkö jänistä? Vai haluatko mennä takasin rotkoon?"
"En, herra."
Sitten Guffey veti taskustaan kokoonkäännetyn paperin. Siinä oli useita konekirjotettuja sivuja. "Petteri Gudge", sanoi hän. "Olen tarkoin tutkinut elämäsi ja olen saanut selville, mitä olet tehnyt tässä jutussa. Kun luet tämän, niin huomaat kuinka perinpohjin tiedän. Et löydä ainoatakaan erehdystä." Guffey oli sanovinaan sukkeluuden, mutta Petteri oli niin pelon vallassa, ettei tiennyt maailmassa olevankaan mitään sellaista, jota nauruksi sanotaan.
"Tämä on sinun kertomuksesi, näetkö?" jatkoi Guffey. "Lue se nyt."