Kokous kesti miltei puoliyöhön saakka. Koottiin useita tuhansia dollareita Gooberin puolustusrahastoon. Hyväksyttiin raivokkaita päätöslauselmia, joita päätettiin lähettää jokaiselle union osastolle koko maassa. Petteri lähti pois ennen kuin kokous loppui, sillä hän ei enää voinut kestää pelkonsa jännitystä. Hän tunkeutui väkijoukon läpi ja eteisessä kohtasi Pat McCormickin, I.W.W.-läisen.
Tämän kasvoista kuvastui enemmän kiihtymystä kuin Petteri oli koskaan ennen huomannut. Petteri luuli sitä kokouksen aiheuttamaksi, mutta McCormick hyökkäsi hänen luokseen, huudahtaen:
"Oletteko kuullut?"
"Mitä?"
"Pikku Jenni Todd on tappanut itsensä!"
"Jumalani!" huudahti Petteri säpsähtäen.
"Ada Ruth kertoi minulle juuri. Sadie löysi erään kirjelipun tullessaan kotiin. Jennie oli mennyt — hän aikoi hukuttaa itsensä."
"Mutta mitä — miksi?" kysyi Petteri kauhistuneena.
"Hän kärsi niin kovin, hänen terveytensä oli niin pahoin pilalla — hän pyytää Sadietä ettei tämä haettaisi hänen ruumistaan, sillä he eivät tule koskaan sitä löytämään."
Ja vaikkakin Petteri oli melkein tyrmistyneenä kauhusta, oli hänen sisässään joku paikka, joka tunsi helpotusta. Pikku Jenni oli pitänyt sanansa! Petteri oli turvassa!