Kustaa: Niin… minä myös morsiameni esitän.
Taneli: Vai Kustaa ja Katri. No, Kustaa, sinä siis myös avioliiton tärkeyden tajusit?
Kustaa: Minä tajusin sen.
Heikki: No, mitä muuta sitten, kun peli soimaan ja soitto helisemään, sillä harvoinhan sitä tällaista juhannusta on, että vallan kahden parin kihlajaisia vietetään.
Taneli: Tosin tuntuu vähän oudolta olla soittoniekkana omissa kihlajaisissaan, mutta koitetaanhan nyt sitäkin.
Kustaa: Ja onhan täällä muitakin, jotka sitä taitoa osaavat, he saavat vingutella väli-ajoilla.
Eero: Siis kaikki hyvin. Mutta ensin laulamme laulun kihlattujen onneksi ja juhannus-illan kunniaksi. Sehän kuuluu asiaan.
Taneli: Ja sitten soikoon viuluni niin, ett» kallio kaikaa ja maa tärisee ja se soikoon aamuun asti!
Heikki: Ja nyt laulumme kalkukoon, korkealle kohotkoon jokaisen rinnasta laulu Suomen suloudelle, ihanalle juhannus-illalle ja kihlattujen onnelle!
Kalkki (laulavat):