Mestari: Sen näen. Oivallinen suutari tulee sinusta, poikani. (Erikseen) Ah, miten iloiseksi hän tulee nähdessään nämä. Ja ilmaiseksi on hän ne saava. Kukapa sitä nyt maksua kehtaisi. (Joonakselle) Niin, hyvin olet tehnyt työsi. Paremmin tehtyjä kenkiä tuskin näkee.
Joonas: Mestari on erityisesti huolehtinut näitten kenkien valmistamisesta — ja sentähden olen pannut parastani.
Mestari: Erityisesti huolehtinut? Mitä sanot, poika?
Joonas: Tarkoitin vaan, että mestari on joka päivä tiedustellut minulta joko kengät pian valmistuvat.
Mestari: Tiedustellut? No niin. Tahdoin vaan kiiruhtaa sinua työssäsi. Tuo eukko joka kengät tilasi oli erinomaisen miellyttävä muija, erinomaisen miellyttävä pojat, ja hän pyysi, että ne valmistettaisiin tämän ajan kuluessa — nimittäin perjantaiksi. Ja että sinä et vaan olisi unhottanut valmistaa niitä, tahdoin vaan… No, niin, se on hyvä, että ne nyt ovat valmiit. (Kävelee edestakaisin) Kuulkaa pojat, olitteko sisällä silloin, kun tuo eukko oli täällä?
Jaakoppi: Kyllä, mestari. (Erikseen Joonakselle) Nyt on arvoitus selkeänä: mestari on rakastunut tuohon eukkoon.
Mestari: No millaisen vaikutuksen teki hän teihin? Eikö hän ollut miellyttävä, saakelin miellyttävä? Te, jotka olette nuoria, ymmärrätte paremmin arvostella muijaväkeä.
Joonas: Mestari on aivan oikeassa. Todellakin miellyttävä eukko. (Erikseen Jaakopille) Meidän täytyy puhua mestarille mieliksi.
Jaakoppi: Miellyttävä ja kaunis, peijakkaan kaunis.
Mestari: Kaunis, kaunis, hän oli kaunis! Eikö ollut?