V
HUOMISPÄIVÄ.
Tämänpäiväinen aurinko ei ole sinua varten: se näkee vielä ranteissasi kahleenjälkien häpeän ja otsallasi eilispäivän polttomerkit.
Tänään — erämaa
joka nielee kaikki keitaat:
unet ilosta ja auringosta.
Tuulen tuomaa lentohiekkaa
janon runtelemille huulille.
Mutta:
rautaristikon takaa
katse,
ihmisen katse —
niinkuin liekki joka syttyy tuhkaan.
Vielä täynnä
tuskan ja ilon taistelua,
mutta voitonvarma,
huomisen-altis,
juopunut syntymättömästä valosta.
Niinkuin huuto
etäisyydestä toiseen:
— Nähkää naulanjäljet käsissämme, jotka ovat kohonneet jaoittamaan tämänpäivän vankilaa. Kuulkaa sielujemme salamaa: se on tuli taivaasta ja sytyttää esiuhrin huomispäivän auringolle, joka tulee — on pian tuleva — ja suutelee kaikkia rikkaita sydämiä.
OLIN NUORI.
Olin nuori. Ja kasvoin harmajin, sinipunervin silmänaluksin minä arkana kouluun kuljin.
Oli rehtori vanha ja viisas mies.
Minä usein pelkäsin, että hän ties,
mikä syy minun mieltäni painoi.
Ja kotona täti, hän katsoi niin
minun silmäini lastenkamariin,
että pakenin pois ja itkin.