On silmissäni loimu auringon, ja kuvas syöpyy siihen niinkuin kulta: sun hipiäs on kypsän ruskea, ja pakahtuva, elontäysi on sun vartesi kuin silmut, kevään multa.
Me rakastamme tätä elämää ja käymme kiellettyjen rajain yli; ah kevät, nuoruus, viini, rakkaus nyt ihanasti meitä myrkyttää, ja päihtyneinä meill' on kuuma syli.
PIENI SYNTINEN LAULU
Pien' ihanaiseni, vuoteellain olet ollut alaston. Minä syntimme muistoa laulussain en kiellä: se kaunis on.
Ja kun silmäni suljen, päivin, öin
näen vartes vieläkin,
ihos kuultoa, poveas ikävöin
ja syntiä, suloisin.
Ja aina, kun olet lähelläin
ja suutas suutelen,
minä tunnen kanssasi kylpeväin
pyhiss' aalloissa Gangeksen.
Sinä puhdistat, sinä nostat vain, siks syntimme kaunis on. Tytär jumalan, minun vuoteellain olet ollut alaston!
PIENESSÄ MAASSA
Rajat liian pienet. Ei ole askelen alaa.
Kukin täällä on muiden tiellä ja puree muita.
Salakauna ja kateus naapurin portin takaa
pian koirana hyökkää esiin väijyen luita.
Raja-aitoja kaikkialla. Ja porteilla kilpi:
"Tämä on minun alueeni" ja "Käänny tästä!"
He mittaavat kuutiotuumin ilman toisillensa:
kas, hengitä tämä — ja lakkaa hengittämästä!