Veli, serkku, he jälkeeni jääden
tavas rukouskirjaa vain.
Luin itse mä laulujen kirjaa,
min kaupungista sain.
Ja kun aika täyttyy ja tullaan
pyhän luokse Pietarin,
hän hymyää kolmelle meille,
enin minulle kuitenkin.
Ilo aina on tuttava hyväin,
ilon suuri päihtymys.
Rakas iloisille on tanssi
sekä viuluni helähdys.
Menen portista, taivaassa syntyy
väentungos tavaton:
"Hei täällä on soittaja Dooneyn!"
Ja he alkavat karkelon.