Heidän "vilpittömät tunnustuksensa" oli kumminkin saatu suurella vaivalla. Kaikkia syytteenalaisia oli kidutettu kovasti, varsinkin Windeusta ja Tarkshia; oikeudessa oli aineellisena todistuskappaleena syytteenalaisen Eglitin veriset alusvaatteet, häntä oli siihen määrään rääkätty, että hänen alusvaatteensa olivat tulleet ihan verisiksi.
Erittäin tarmokkaasti oli "tunnustusten" hankkimiseen ottanut osaa korttelinpäällysmies Wasmont. Hän oli osoittanut erityistä petomaisuutta ja epäinhimillisyyttä.
Oikeuden istunnossa vankilanvälskäri Freimann kertoi lausunnossaan että vankilaan usein oli tuotu pahasti piestyjä henkilöitä. "Muistan, — hän sanoi — että puoleeni kääntyi eräs Windens, jonka hampaat olivat lyönneistä aivan höllät".
Todistaja Jansson kertoi että syytteenalaista Meijeriä oli piesty niin että pää ja selkä olivat veressä.
Todistaja Weinberg kertoi että syytteenalaista Saul'ia oli siihen määrään piesty poliisin kidutuskammiossa, että hän ei voinut nukkua, siitä syystä että hänen päänsä ja selkänsä olivat kauheasti rikkihakatut.
Sama todistaja kertoi Windeuksen selän olleen sinisenä.
Todistaja Andreas Kalnit kertoi että syytteenalaisen Saulin korva ja silmä olivat olleet sinisinä, minkä hän oli nähnyt omilla silmillään, ja että syytteenalaiselta Sipolilta oli lyöty hampaat suusta.
Todistaja Ivan Golets kertoi että Saulia oli kauheasti piesty poliisikonttorissa ja samalla vaadittu häntä vilpittömästi tunnustamaan kaikki, sekä sanottu että jos hän tunnustaa, niin häntä ei enää lyödä, mutta muussa tapauksessa häntä piestään kunnes hän tunnustaa kaikki.
Olen jo ennen eräässä luvussa maininnut mitä todistajalausunnoissaan kertoi vankilalääkäri Wibe, joka oli tarkastanut kidutuskammioissa piestyjä syytteenalaisia.
Nyt jokainen voi käsittää minkälaiset "vilpittömäin tunnustusten" ainekset oikeudella oli, ja voiko näiden ainesten perusteella tuomita kuolemaan sekä senjälkeen telottaa kahdeksan henkeä.