Pyhimysten kuvat oli havaittu tuomareille tarpeettomiksi, ne oli pitänyt viedä pois.
Minä en uskonut silmiäni ja kysyin vieressäni seisovalta sotamieheltä:
— Sanokaapa, täälläkö te rukoilette Jumalaa?
— Täällä, — vastasi hän, — otamme pois väliseinän, heti sen takana on alttarilava, ikonostaasi [seinä kirkon alttarin ja laivan välissä, johon asetetaan pyhimysten kuvia. Suoment. muist.], alttariovet… Täällä tapahtuu jumalanpalvelus ja täällä me rukoilemme.
— Mihinkä te olette vieneet pyhimystenkuvat seiniltä?
— Me otimme ne pois hiukan aikaa ennen kun oikeus alkoi istuntonsa ja veimme ne leiriin — vastasi hyväluontoinen sotamies. — Kun oikeus istuu niin pyhimystenkuvia ei saa olla seinillä, se olisi sopimatonta, senpätähden me veimmekin ne pois!
Minä riensin pois. — Kirkoissa tavallisen kirkkolamppuöljyn hajun ja suitsutuksen sijasta täällä haisi viattomalta ihmisvereltä.
Tavanmukaisen kirkkoveisun sijasta täällä kuului aseiden kalske, rukoilevien sijassa täällä oli kasakkain kasvoja, kiväärejä, pistimiä, nagaikkoja.
Tuntui kaamealta nähdessä kansan uskon kaikkein pyhimpään tunkeutunutta oikeudettomuutta, väkivaltaa ja henkilöllisyyden pilkkaamista.
Ennenkun ryhdyn kuvaamaan tämän oikeuden toimintaa, on välttämätöntä, sen luonteenkuvauksen täydentämiseksi, kertoa niistä täydentävistä laitoksista, jotka sille valmistavat ja hankkivat tutkimusainekset. Olisiko kukaan meidän valistuneella aikakaudellamme voinut ajatella, että Riiassa on olemassa säännönmukaisesti kalustettuja ja kaikilla tarpeenmukaisilla voimilla hyvin varustettuja kidutuskammioita syytteenalaisten kiduttamista varten.