Näyttämö: Työmies Kustaa Kivisen asunto. Perällä otot. Oikealla kamarin ovi ja vasemmalla ikkuna. Huonekaluista on sohva oikeassa ja piironki vasemmassa nurkassa.
Kustaa Kivinen nukkuu sohvalla paitahihasillaan, tyyny pään alla. Maria seisoo piirongin edessä asetellen mustaa silkkihuivia päähänsä.
Maria (itsekseen). Menen tervehtimään tytärtäni, nyt kun tilaisuus on. Miksi istuisin tässä kaiken päivää tuon onnettoman miesparkani läheisyydessä. Mikä hänen saikin taas juopottelemaan… kyllä se nyt kestää. (Katselee miestään.) Kustaa parka, parastani olen sinun suhteesi koettanut, mutta sinä et välitä mistään, sinua ei liikuta mikään. Mutta nyt saatkin pysyä kotona edes tämän päivän, sen kiusan minäkin osaan tehdä. (Ottaa tuolilta miehensä takin ja hatun ja lukitsee ne piirongin laatikkoon.) Meneppäs nyt kapakkaan, ukkoseni, mene jos pääset.
(Anna aukasee kamarin oven.)
Anna (itkeneen näköisenä). Menettekö ulos, äiti?
Maria. Menen katsomaan mitenkä Sofi ja hänen lapsensa voivat.
Anna. Oletteko kauvan?
Maria. En tiedä. Mutta mikä sinua vaivaa? Olethan sinä itkenyt.
Anna. Eihän minua mikään vaivaa, ei kerrassaan mikään.
(Yrittää naurahtamaan.)