Maria. Sitä en tiedä, mutta hänen takkinsa ei se kumminkaan ole.
Kalle. Se on minun! Ja rahat olivat sen povitaskussa.
2:nen poliisi (näyttää rahakukkaroa). Tämä. Tunnetteko, onko tämä miehenne?
(Kivinen nauraa.)
Maria. Ei, se ei ole meidän.
Kalle. Se on minun, ja siinä pitää olla kuusikymmentäviisi markkaa rahaa ja yksi nimikortti.
2:nen poliisi (avaa kukkaron). Katsotaan. Kenen nimi on kortissa?
Kalle. Saima Siurusen.
2:nen poliisi. Oikein. Katsotaan rahat vielä. (Laskee rahat.) — Tässä on… niin, tässä ei ole kun kuusikymmentä vaan.
Kalle. Eikö? Missä on loput viisi markkaa? (Tarttuu Kivisen olkapäähän.) Missä on rahani, äijä?