Kalle, Siitä ei näy tulevan mitään. Niillä on kaikilla omat metkunsa ja pyrintönsä, enkä minä kaikista välittäisikään. (Anna tulee. Annalle.) Saan onnitella teitä.
Anna (hämillään). Mistä?
Kalle, Sain kuulla, että Tupala on sulhasenne.
Anna. Tuskin kyllä.
(Menee katselemaan ulos ikkunasta.)
Maria (silmäilee levottomana Annaa ja pudistelee päätään). Oskarin pitäisi kai heti tulla.
(Eeva ja Selma tulevat.)
Eeva. Täälläkö sinä oletkin, Anna?
Anna. Niin. Missäpä muualla minun pitäisi olla.
Eeva. Miksi jätit meidät?