Eeva. Kun tulemme teidän ikäänne, niin silloin on kyllä aikaa hiljaisesti elellä, mutta nyt pitää iloita. Eikö niin, Selma?
Selma. Se on tietty!… (Kallelle.) Mitä te, Karhunen, niin hartaasti mietitte? Eikö totta, että nuorena pitää iloita niin paljon kuin jaksaa?
Kalle (miettivästi). Nuorilla on kyllä oikeus iloita, sitä ei voida kieltää, mutta liiallinen huvi on kuitenkin sopimaton. Pitäisi muistaa, että ken nuorena liiaksi iloitsee, hän vanhana vaikeroitsee. Ajattelen Annan sanoja, sillä minä en todellakaan tiedä, mitä tanssiminen hyödyttäisi. Tanssi ja viina ovat samanarvoisia minusta nähden. Toinen ei ole toistaan parempi.
(Anna tulee kahvitarjottimen kera ja tarjoo jokaiselle.)
Selma. Ettekö te siis ollenkaan tanssi?
Kalle (hymyillen). En ole nähnyt sen maksavan sitä vaivaa. On mielestäni hullunkurista ruveta hyppimään kuin harakka ympäri huonetta.
Selma (harmistuneena). Silloin te ette tiedä lystistä mitään!
Kalle. Olette oikeassa… jos nimittäin lystiksi ymmärretään ainoastaan tanssiminen.
Eeva (ivallisesti). Ja mitä olette sen parempi, vaikk'ette tanssikaan?
Kalle (rauhallisesti). En mitään… Mutta tuskinpa minä silti olen sen huonompikaan. (Maistelevat hetkisen äänettöminä kahviaan. Annalle). Ettekö tekään pidä tanssimisesta?