Asemamies: Täällä ei saa tupakoida!
Lihava: Ohoh. Miksei saa? Kuka sen kieltää! Kyllä saa!
Asemamies: Eikö teillä ole silmät päässänne! Katsokaa taulua tuossa nokkanne edessä: Tupakan poltto on täällä kielletty. Ettekö osaa lukea?
Lihava: Millä tavalla te uskallatte puhutella yleisöä! Tämähän on suorastaan kuulumatonta röyhkeyttä! Tästä on valitettava asemapäällikölle! Täällä maassa ei osata käyttäytyä! Kyllä minä näytän! Valitan heti asemapäällikölle. Paikalla!
Laiha: Juu, höh, häh, mokoma! Heh!
Joulumarkkinat.
Joulu on suuri rauhan juhla. Senvuoksi ihmiset koettavat viettää sitä mahdollisimman rauhattomasti. Tietysti. Niitä varten, joille silloin ei muuten tarjoudu tilaisuutta tappelemiseen ja muuhun rauhattomuuteen, on järjestetty n.s. joulumarkkinat. Joulumarkkinain päätarkoituksena on n.s. joululahjain ostaminen. Kaikki koettavat tällöin kilvan saattaa itsensä vararikon partaalle ostamalla toisille tavaroita, joita nämä eivät tarvitse.
Nuori mies syöksyi jouluaaton aattona luokseni läähättäen, hikisenä ja silmät pyörien päässä.
— Auta minua! voihki hän esittäen sarjan kaikennäköisiä toivottomuuden sekä sisäisiä että ulkonaisia merkkejä, jopa näyttäen aikovan kieritellä permannolla — mistä hänet ajoissa estin.
— En koskaan hylkää ystävää hädässä, lausuin minä väräjävällä äänellä, oman jalomielisyyteni liikuttamana tuntien kyynelten kohoavan silmiini. — Ryömi tuonne pesukaappiin!