Antti. Nyt otamme heidät oikein avosylin vastaan.
Kalle. Niin teemmekin.
Antti. Ja sitten huudamme niin että akat rannalla kuulevat. (Antti ja Kalle levittävät sylinsä, ja samassa oikealta Amalia ja Annastiina syöksyvät heidän eteensä,)
Antti (huutaa ). Tervetuloa, Amalia!
Kalle (samoin). Hyvää iltaa, Annastiina!
Amalia ja Annastiina (ovat hyvin hengästyneitä eivätkä kykene virkkamaan mitään. Aivan heti tulevat Liisa ja Kaisa takaa vasemmalta, Sylvester oikealta ja Kaapro vasemmalta. Liisa ja Sylvester tarttuvat kiinni Antiksi luulemaansa Amaliaan ja Kaisa ja Kaapro Amaliaksi luulemaansa Anttiin. Annastiina ja Kalle haukkuvat toisiaan. Puhevuorot melkein yht'aikaisia.)
Liisa. Oletpa sinä nyt juoksupäällä, Antti! Ettet isääsikään tottele! Häpeäisit siinä!
Sylvester. Vielä siinä toljot, senkin punttipää!
Liisa. Ei sinusta taida vielä naimisiin ollakaan, kun noin vanhempiasi vastaan olet.
Kaisa. Jo sinä nyt, Amalia, olet kummittelemaan ruvennut! Tuollaiset housut jalkaasi vetänyt. Aivan kuin turkkilaisella! Kyllä minä vielä sinulle näytän!