Salkko: Mitä sinä ukko lisäilet puheesi perään? Sanoppas kovemmin, että minäkin kuulen.
Eno-Matti: Pistepä tietenkin tässä maassa on lauseen lopussa, mustilainen.
Salkko: Eikä tämä maa ole kuin isojen valtojen sylkilaatikko; ei kannata kerskua tämän maan hyvyyksille.
Eno-Matti (Kiivastuen ja nousten seisomaan): Sinäpä taidat olla toinen Koskela, isänmaan pettäjä, vääryyden puolustaja ja engelsmannin puolustaja. Tässä maassa… ja tämä maa… Eikö tämä ole sinunkin isänmaasi, kelvoton!
Heikki: Matti, Matti!
Salkko: Äijä kiivastuu, kun tietää hyvin, etteivät buuerit kuitenkaan kestä engelsmannille. Aivan sama ja yhtä hullua olisi suomalaisilla alkaa vastustamaan Venäjän valtaa kuin nyt buuerilla Englantia.
Eno-Matti (Raivoissaan): Oikein arvasin. Laukku-ryssä ja Koskela! Tiedätkö sinä lurjus mitä sinusta sanottaisiin, jos kirjoittaisin sinusta sanomalehden toimitukseen!
Salkko (Kiivastuen, nousten penkiltä, telmäten poliisin asettaman kynttilän sammuksiin laattialle): Minäkö lurjus? Huuti ukko! Olisit nyt Amerikassa, niin saisit mustat silmät aivan äkkiä. Tuommoinen suukko ukko!
Eno-Matti: Päällekö tulet. Hyppää hänksesille. Vielä minä yhden mustilaisen kuritan. (Lyö kämmeniä yhteen.)
Heikki (Koettaen tyynnyttää Mattia): Matti, Matti mitä sinä noin kiivastut.