Heikki: Eiväthän ne vielä kauvaa ole viipyneet.
(Eno-Matti tulee.)
Eno-Matti: Tästä tuli semmoinen lähtö, etten asiaani muistanut. (Saaralle.) Antaahan emäntä taas anteeksi.
Saara: Selkääsi tarvitsisit, vanha konna.
Eno-Matti: Jo vainkin että luut laulaisivat. (Katselee Ollin laukkua.) Tässäpä se taitaa olla Ollin laukku. Hän käski tämän täältä ottaa ja viedä meille. Hyvä laukku.
Saara (Hämillään): Eihän se Ollin laukku ole — tuota — mitä sitä kenenkään laukusta. Eihän Olli ole täällä käynytkään.
Eno-Matti: Laukkunsa käski ottaa äsken, kun postiin meni ja aikoi apteekiinkin. (Ottaa laukun) Keveällepä tämä tuntuu.
Saara: Anna laukun olla siinä! Se ei ole Ollin laukku, se on…
Eno-Matti: Onhan tässä Ollin nimikin pikilangalla neulottu. Katsokaa: Olli Kytökangas. Ollin tämä on, ei auta.
Saara (Heikille): Onko se riivattu käynyt meillä tänä iltana, sano heti!