Saara (Yksin kävellen kahakäteen levottomana): Mihin hiiden säkkiin jouduinkaan noiden kirottujen juustojen takia! Tämä on Eno-Matin toimia, minä arvaan. Se konna hoksasi tämän. Sillä selvää on, että poliisi havaitsi minun laukusta jotakin ottavan, kertoi näkemänsä Matille ja Matti heti tahtoi saattaa minut välikäteen. — Olisikin se laukku vielä tuossa! Konstikos minun olisi pistää juustot siihen ja sanoa poliisille, että häpeä valehtelemasta. — Mutta mitä nyt hoksaisin tehdä? Niin mitä, mitä?
Poliisi (Tulee): Tulen toisen kerran, ajaakseni asiani Salkko Hanhiojalle. Onko hän vielä talossa?
Saara (Kohteliaasti): Ei ole. Hän läksi pikimältään kylällä käymään. Palanen aikaa sitten kun meni. Poliisi on hyvä ja istuu. Tässä ovat pöydällä tämän päivän sanomalehdetkin.
Poliisi: Ei ole aikaa.
(Heikki ja Iikka tulevat sisälle perältä).
Saara: Mitä olisi ollut Salkolle asiaa?
Poliisi: Häntä haastetaan arvannostosta poissa olosta ja taitaa hänellä olla muitakin syntejä. Ei olisi maksanut vaivaa lähteä Suomeen miehen, jolla on jos jonkinlaisia haasteita. Ei se niistä vähillä selviäkään. Luulen, että kukkaro hoikkenee…
Saara: Mutta hän on rikas.
Poliisi: Rikas! Kuka takaa hänen rikkautensa. Ja sitä paitse — näin talonväen kesken puhuen — kaipasi Olli Kytökangas kahta poron juustoa, jotka hänen laukustaan olivat kadonneet. Hm. Minä ajattelen jotakin.
Iikka: Samoin sanoi Olli meillekin vasta. Mutta olisiko se mahdollista? Isähän sanoo olleensa pirtissä.