Olli: Siinähän talossa majailen tänä talvena. Hyvä on talo ja rauhalliset ihmiset.
(Hanhiojan Salkko tulee, hätäisesti hengittäen.
Saara pujahtaa kamariin).
Salkko: Onko poliisi täällä käynyt? Kuului kylällä hakeneen.
Eno-Matti: On käynyt. Ja lautamieskin sinua on hakenut, hunsvotti.
Salkko: Taas tuo ukko lurjus on vastuksenani. Missä on emäntä ja Hanna. Tästä täytyy tulla tosi.
Iikka: Tosi tässä tuleekin. Et pääsekään leikillä. Saat uskoa sen.
Eno-Matti: Juu—juupasenjuu. Jaa—jaapasenjaa. Kuinkahan käypi engelsmanni?
Salkko: Mitä te murisette kaikin? Tuoko se nyt on se teidän kuuluisa Suomen Ollinne? (Osottaa Ollia pilkallisesti).
Eno-Matti: Se se on, vaan pysyhän erilläsi, uusi Koskela. (Tehden itsensä konstikkaan näköiseksi, pilkallisella äänellä-) Juu—Juupasenjuu, jaa—jaapasenjaa. Oletko käynyt arvannostossa, sinä Kuuban sotilas?
Salkko: Varo vaan ukko, etten anna sinulle semmoista keikausta, että muistat.