Eno-Matti: Onkopa naapuri äkäsenä minulle?
Heikki: Mistä niin?
Eno-Matti: Minähän tässä tuota teidän emäntäänne vähä puijailin.
Heikki: Olen minä kaikki nähnyt. Onpa se eukko minua kiusannut pitkin aikaa. Ei haittaa jos hän itsekin kerran on tulisilla hiilillä.
Eno-Matti: Ja samalla sinä pääsit tuosta vastenmielisestä vävypojastasi. Heti minulle juolahti mieleen, miten asia on, kun kuulin tältä poliisilta, että Saara, joka tietenkin luuli laukkua Salkon laukuksi, oli juustot ottanut. Pitääpä ottaa eukko lujalle, ajattelin. Ennen hän syytää syyn Salkon niskalle, ennenkun omalleen ottaa semmoisen häpeän. Mutta pitäkäämme asia me kolmen salaisuutena.
Poliisi: Se on tietty. Ollin vuoksi minä Matille kerroinkin. Olli on minun veljeni poika. Ja soisin mielelläni Sannan hänen vaimokseen. He rakastavat toisiaan.
Heikki: No nyt minä alan asiaa ymmärtämään.
Eno-Matti: Ja koska minäkin pidän Ollia kerrassaan kunnon miehenä ja koska Sannalle olen kummi, ajattelin: tässä täytyy yrittää, että saadaan emännän lemmikki, Hanhiojan Salkko, pois tieltä…
Heikki: No sinä olet vanha velikulta, Matti, olkoon sitten menneeksi.
Poliisi: En luule emännän enään Hanhiojan Salkkoa hyväilevän.