Saarikoski. Hyvää iltaa ja terveisiä jälestäpäin!
Vimperi. Samat sanat. Tämäkö on Kaupin talo?
Maaherra. Tämä on Kaupin talo. (Vimperi ja Saarikoski pysähtyvät näyttämölle.)
Vimperi. Te taidatte ollakin tämän talon isäntä ja ehkä tämä nuori mies on teidän poikanne?
Maaherra. Minä olen melkein niinkuin isäntä, ja tämä nuori mies on melkein niinkuin minun poikani…
Vimperi. »Melkein niinkuin isäntä ja melkein niinkuin minun poikani» — sepä on ihmettä ja kummaa!
Maaherra. Niinkös tuntuu. Vai on kummaa! (Raita-poika nauraa virnistelee.)
Saarikoski. Tehän olette Maaherran isäntä tästä kylästä, jollen väärin muista. (Menee kättelemään Maaherraa ja Raita-poikaa. Vimperi tekee samoin.)
Maaherra. Minä juuri olen Maaherra tästä kylästä.
Saarikoski. Sitähän minäkin. Muistan teidät aina siitä illasta asti, jona pidin esitelmän apulannoituksesta. Ha, ha, se oli hauska esitelmäilta.